Epävarmuus ja positiivinen asenne

Ei kommentteja

Kävin äskettäin Työelämän Forum 2017 -tilaisuudessa kuuntelemassa ajatuksia mm. muutoksesta, ennakkoluuloista ja mahdollisuuksista. Paikalla oli mm. futuristi (näin hän siis kutsuu itseään) Niko Herlinin esitystä ennakoinnista, muutoskyvystä ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Tunnin aikana ehtii toki vain raapaista pintaa, mutta jäi kuitenkin joitakin asioita mieleen, pieniä ahaa-elämyksiä ja asioita, jotka kuuluvat aina niin tuttuun kategoriaan “kyllähän minä oikeasti tiedän nämä jo, mutta olipahan taas päässyt unohtumaan”. Tällaisia aiheita olivat positiivisuus, epämukavuusalue ja vieraat toimintatavat.

Harvassa ovat ne, jotka ovat liian positiivisia. En suoralta kädeltä pysty nimeämään yhtään tällaista henkilö. Mukavia, inspiroivia ja tehokkaita, mahdollisuuksia näkeviä, löytyy kyllä, mutta kenelläkään ei mikään näistä ominaisuuksista mene ns. överiksi. Meillä suomalaisilla kun usein on mielenkiintoinen tapa jäädä jumiin mahdollisiin ongelmiin (vaikka nämä olisivatkin poikkeustapauksia) sen sijaan, että keskityttäisiin isoon kuvaan ja mahdollisuuksiin. Jos ei muuta tiedä, täytyy olettaa, että asiat järjestyvät, niin kuin edesmenneellä valtion päämiehellä oli tapana ajatella. Jos itsellä ei ole työkaluja tai muuten rahkeita, on varmasti muita, joilta saa apua ja tilanne ratkeaa. Asiat tulevat siis järjestymään, vaikkakin välillä täysin eri tavalla kuin ehkä oli alun perin ajatellut. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan: vaihtoehtoiset tulevaisuudet.

Oletko miettinyt erilaisia skenaarioita, joita arvioimalla varaudut tulevaan? Jos et, kannattaisiko tähän varata vähän aikaa arjen kiireen lomassa? Kun tämä on tehty, pitäisi tehdä päätös jatkosta. Muuten joku kilpailija tekee tämän puolestasi. Päättämättä jättäminen on tietoinen päätös ja oma mukavuusalue saattaa välillä olla liiankin mukava. Omassa kuplassa on turvallista ja ennakoitavaa, tai näin ainakin voi helposti uskotella itselleen. Isot mahdollisuudet ovat kuitenkin usein jossain muualla, jollain epämukavalla tai usein jopa haastavalla alueella. Jos on halua ja rohkeutta tehdä päätös, seuraava askel on hypähdys tuntemattomaan tai vähintäänkin epävarmaan tilaan. Siellä, missä huomisen jutut todennäköisesti jo tehdään!

Jotain uutta on siis aina tulossa, mutta emme ihan tarkalleen vielä tiedä mitä ja miten asiat tulevat kehittymään. Vähän kuin reilaaminen; suunnitelma on yleensä korkeintaan suuntaa antava. Eteen tulee uusia ihmisiä, uusia ideoita ja yllättäviä tilanteita (välillä saattaa jopa tuntua pelottavalta). Joku ensinäkemältä käsittämättömältä tuntuva asia saattaakin yllättäen olla hyvinkin käyttökelpoinen ratkaisu. Avoin mieli, kiinnostus ja nopea reagointikyky ovat avainasemassa. Muuten juna meni jo!

Miten usein olet siis haastanut omia käytäntöjäsi? Voisiko jotain tehdä eri tavalla ja paremmin? Mitä se vaatii?

Perintä voi joskus tuntua epämukavalta, vaikka onkin luonnollinen osa liiketoimintaa. “Menetänkö asiakkaan, jos nyt lähden kyselemään rahojen perään?”. “En oikein haluaisi käydä tätä keskustelua tänään, taidan soittaa ensi viikolla.” Samalla voi myös tuntua siltä, että vaatii uskallusta antaa omat asiakkaansa kumppanin hoivaan. Onneksi muutoksen ei tarvitse olla hyppy tuntemattomaan, vaan asiat voidaan keskustella auki etukäteen. Selkeys ja ystävällisyys ovat erityisen tärkeitä perinnässä (katso Perintätutkimus 2017).

Jos olet pohtinut tällaisia asioita niin istumme mielellämme alas juttelemaan kanssasi.

Karsitaan siis epämukavuudet ja tehdään siistejä juttuja yhdessä. Erittäin positiivista ja hyvää kesää!

 
Christoffer Brunberg

Kategoriassa: Blogi